Suomen sitouduttava Afganistanin tukemiseen
Puolustusministeriön viestintäjohtaja Jyrki Iivonen
Ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien saapumisesta Afganistaniin on kulunut yhdeksän vuotta. Alkujaan 50 hengen joukko on kasvanut. Käynnissä olevan rotaation jälkeen suomalaiseen kriisinhallintajoukkoon kuuluu 195 henkeä.
Suomalaiset rauhanturvaajat toteuttavat Afganistanissa YK:n valtuuttamaa ISAF-operaatiota, jonka tarkoituksena on luoda niin turvalliset olosuhteet, että maan laajamittainen kehittäminen voidaan käynnistää ja vastuu maan hallinnosta siirtää kansallisille viranomaisille.
Afganistanin operaatio on vaikein ja vaarallisin operaatio, johon suomalaiset ovat osallistuneet. Erilaiset ryhmät vastustavat YK:n tunnustamaa hallitusta ja pyrkivät siihen, että Naton johtamat ISAF-joukot vedettäisiin pois. Nopea vetäytyminen tekisi tyhjäksi työn, jota joukot ovat maassa yhdeksän vuoden ajan tehneet.
Turvallisuustilanne Afganistanissa on viime aikoina heikentynyt. Kansainvälisten joukkojen määrä on kasvanut, jolloin kohtaamisia kapinallisten kanssa on tullut lisää. Iskut ulkomaisia joukkoja ja maan omaa hallintokoneistoa vastaan ovat lisääntyneet, ja hallinnon vastustajien operaatioalue on laajennut etelästä pohjoiseen.
Vaikeasta turvallisuustilanteesta huolimatta afganistanilaisten usko tulevaisuuteen on lujittunut. Naisten ja lasten asema on parantunut, infraa on kehitetty ja demokraattista hallintoa rakennettu. Korruptio koetaan ongelmaksi, mutta tilanteen uskotaan parantuvan kansainvälisen yhteisön tuella. Talibanien kannatus on pysynyt vähäisenä.
On tärkeää, että kaikki 47 operaatioon osallistuvaa maata pitävät kiinni antamistaan sitoumuksista, Suomi muiden mukana. Asteittainen vastuunsiirto kansallisille viranomaisille alkanee kevään aikana. On tärkeää, että kansainvälinen yhteisö tukee päättäväisesti Afganistanin kansaa.
Suomessa vallitsee laaja poliittinen yksimielisyys Afganistanin auttamisesta. Tarkkojen aikarajojen asettaminen operaation päättymiselle ei ole kenenkään etujen mukaista. Se tiedetään, että missio jatkuu pitkään. Kosovon esimerkki osoittaa, että johdonmukaisella sitoutumisella pitkäaikainen operaatio voidaan kuitenkin viedä toivottuun päätökseen.
20.2.2011
Suomen puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on maamme puolustaminen. Muut tehtävät ovat viranomaisten avustaminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistumalla rauhanturvatehtäviin Suomi on halunnut kantaa kansainvälistä vastuutaan rauhan ylläpitämiseksi. Suomalaisiin on suhtauduttu kentällä myönteisesti ja sen puolueettomuuteen on luotettu.
Kun Suomi vuoden 2002 alusta päätti osallistua Afganistanin rauhanturvaoperaatioon maan pohjoisella alueella, näytti tilanne siellä samanlaiselta kuin aikaisemmissa rauhanturvaoperaatioissamme. Tilanne oli rauhallinen joskin jännittynyt. Tehtävänä oli varmistaa rauhantilan säilyminen alueella ja siten luoda edellytykset siviiliyhteiskunnan perusrakenteiden luomiselle.
Tilanne Afganistanissa on muuttunut täysin operaation alkamisen jälkeen. Tämä konkretisoitui karmealla tavalla meille helmikuussa.
Maan eteläosissa ISAF-joukot käyvät avointa sotaa. ISAF on konfliktin osapuoli, joka tukee Afganistanin hallitusta taistelussa teleban-kapinallisia vastaan. Hamid Karzain hallituksen demokraattisuus ei ole vahvalla pohjalla. Väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet eri puolilla Afganistania. Toimintaa kuvataan taisteluksi kapinallisia vastaan.
Samalla kun Suomen eduskunta hyväksyi 2010 joukkojemme määrän väliaikaisen lisäämisen 145:stä 195:een, eduskunta totesi, ettei kriisiä voida ratkaista sotilaallisin toimin ja samalla päätettiinkin vahvistaa myös Suomen siviilikriisinhallintapanostusta. Tästä huolimatta toimenpiteet edelleen painottuvat selvästi sotilaalliselle puolelle.
Suomen on oltava valmis harkitsemaan läsnäoloa Afganistanissa uudelleen, mikäli tilanne entisestään kiristyy. Suomen ei pidä olla mukana aktiivisessa sotilaallisessa rauhaan pakottamisessa. Suomen vahvuudet ovat sittenkin enemmän rauhan neuvottelemisessa kuin että meidät koetaan sodan osapuoleksi. Suomi ei ole mikään rauhaan pakottamisen suurvalta.
Puolustusvoimiemme legitimiteetin säilymisen kannalta on tärkeää tarkkaan harkita, millaisiin kansainvälisiin tehtäviin joukkojamme lähetetään.
25.2.2011
Terve Mikko. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että parlamentaarisen valvonnan tulee toteutua myös kriisinhallintaoperaatioiden seurannassa. Afganistanissa tarvitaan vielä kansainvälisen yhteisön sotilaallista läsnäoloa, mutta tavoite on selkeä; vastuuta turvallisuudesta tulee siirtää paikallisille ja kansallisille viranomaisille. Meidän tulee toimia tavalla joka vastaa meidän omia valmiuksiamme. On muistettava että Afganistanin operaatiossa on mukana 47 maata eri puolilta maailmaa, mm. kaikki pohjoismaat.
20.2.2011
Jyrki Iivonen kirjoitti, että ”Suomessa vallitsee laaja poliittinen yksimielisyys Afganistanin auttamisesta”. Näin on poliitikkojen keskuudessa, mutta Iivonen jätti sanomatta, että galluppien mukaan suurin osa suomalaisista on suomalaissotilaiden Afganistanissa oloa vastaan.
Suomalaisten tarkoitusperät Afganistanin auttamiseksi ovat hyvältä kuulostavia eli naisten ja lasten aseman parantamista, infrastruktuurin rakentamista ja niin turvallisten olosuhteiden luomista, että maan laajamittainen kehittäminen voidaan käynnistää ja vastuu maan hallinnosta siirtää kansallisille viranomaisille.
Hyvistä aikomuksista huolimatta en usko, että jaloja tavoitteita voidaan saavuttaa. Jo britit löivät aikoinaan päätään Afganistanin kallioon ja sen jälkeen Neuvostoliitto 1970-luvulla. Gorbatshov vetikin joukkonsa pois Afganistanista kymmenen vuoden sodan jälkeen todetessaan, että sissisotaa ei voi voittaa. Lokakuussa 2010 Gorbatshov varoitti sotilasliitto Natoa Afganistanin tilanteesta sanoen, että Naton on mahdotonta saada voitto Afganistanissa. Hänen mielestään Yhdysvalloilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vetää joukkonsa Afganistanista, jotta Vietnamin sodan kaltainen katastrofi voidaan välttää.
Miksi USA on sitten liittolaisineen Afganistanissa?
Uskon, että kauniiden fraasien takana on myös ja nimenomaan reaalipoliittisia tosiasioita. USA on kiinnostunut Afganistanista sen maantieteellisen aseman takia. Oli myös tärkeää saada maa lännen hallintaan, jotta Venäjä ja Kiina eivät voisi toimia siellä. Afganistan on hyvä tukikohta eri Lähi-idän operaatioita ajatellen. Afganistanissa on myös mineraalivaroja, joita ei ole vielä hyödynnetty. Ennen kaikkea Afganistanissa on valtavasti unikkopeltoja. Maailman heroiinituotannosta 90 % saa alkunsa Afganistanista. USAn ja lännen läpimädät ja rikolliset poliitikot ja heidän taustavoimansa eivät halua, että käsittämättömän suuret huumerahat menisivät talebaneille. Maailman raha- ja valtaeliitti haluaa saada huumevoitot itselleen.
Miksi Suomi on sitten Afganistanissa?
Suomella ei ole mitään kansallisia etuja puolustettavanaan Afganistanissa. Suomi on Afganistanissa poliittisesti laskelmoiduista syistä eli saadakseen USAn ja läntisten suurvaltojen suosiota ja myötämielisyyttä. Suomi haluaa olla kiltti mallioppilas, mutta on maailman mahtavien juoksupoika.
Onko Suomi sodassa Afganistanissa?
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen mukaan ”suomalaiset eivät ole mukana sodassa, koska Suomi ei ole julistanut sotaa”. Tuon logiikan mukaan Neuvostoliitto ei sotinut Suomea vastaan Talvisodassa, koska Neuvostoliitto ei koskaan julistanut sotaa. Kenraali Gustav Hägglund on eri mieltä. Hägglund on sanonut kiertelemättä, että kyseessä on sota ja Suomi on toisen sotijapuolen tukena.
Olen samaa mieltä. Afganistanissa on käynnissä sisällissota nykyisen hallinnon ja talebanien välillä. Suomi on pönkittämässä sotilaallisesti nykyisen hallinnon valtaa yhdessä liittouman kanssa.
Minun mielestäni puolueettoman Suomen ei tule sekaantua kaukaisten maiden sisällissotiin. Niin paljon kuin vastustankin talebanien politiikkaa, esim. naisten sortamista, niin siitä huolimatta en usko, että tämänkaltaista sissi- ja sisällissotaa voidaan voittaa ulkomailta tulevan sotilaallisen voiman avulla.
Minulla ei ole ratkaisua Afganistanin tilanteeseen. Minun mielestäni afganistanilaisten on löydettävä ulospääsy umpikujasta itse. Suomen osalta minulla on selvä ratkaisu. Suomalaisten on vetäydyttävä pois sotimasta Afganistanista mahdollisimman pian. Suomalaiset voivat toimia kyllä rauhanturvaajina alueilla, joilla sota on päättynyt, mutta ei sodan osapuolina meneillään olevassa konfliktissa. Eli jos sota Afganistanissa päättyy, suomalaiset voivat olla mukana rauhaa turvaamassa ja jälleenrakennustyössä.
Suomalaisten mukana olosta Afganistanin sodassa on järjestettävä kansanäänestys.
Jouko Piho
Itsenäisyyspuolueen
kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä
25.2.2011
Hei. On totta, että kansalaismielipide on Afganistanin operaation suhteen jakautunut kahteen yhtä suureen ryhmään. Eduskunnassa sen sijaan operaatiosta on päätetty laajalla enemmistöllä. Osallistumista tukee niin ylin valtiojohto kuin eduskuntakin. On väärin väittää, että operaatiossa olisi kyse vain USAn harjoittamasta voimapolitiikasta. Operaatiolla on YK:n vahva mandaatti ja siinä on tällä hetkellä mukana 47 maata, joista vain osa on Naton jäseniä. Operaatio käynnistyi siksi että Afganistanin silloinen hallinto antoi turvapaikan Osama bin Ladenille ja al-Qaidalle.
Puolueettomuus ja liittoutuminen ovat toissijaisia asioita operaatioihin osallistumisen kannalta. Suomi ja Norja ovat perinteisesti olleet kaikkein aktiivisimpia rauhanturvamaita ja kriisien välittäjiä. Toinen niistä on Naton jäsen, toinen ei.
Jos Afganistanin tilanne ratkeaisi onnellisesti ilman ulkopuolista väliintuloa, mitään operaatioita ei olisi käynnistetty. Kambodzha 1970-luvulla ja Ruanda 1990-luvun alussa ovat miljoonine uhreineen hyviä osoituksia siitä, miten käy kun kansainvälinen yhteisö sulkee silmänsä ja antavat ao. maiden “etsiä ulospääsyä umpikujasta itse”.
Tilanne Afganistanissa on tällä hetkellä sellainen, että sotilaallista kriisinhallinta tehdään juuri siksi että jälleenrakennustyötä voitaisiin jatkaa ja tehostaa.
Sitten vielä yksi huomio. Jos kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisestakin on järjestettävä kansanäänestys, voitaisiin koko edustuksellinen demokratiakin lopettaa, koska sillä ei olisi enää mitään tehtävää. Juuri eduskunnan ja sitä kautta hallituksen sekä Tasavallan Presidentin tehtäviin kuuluu poliittisen vallan käyttö – myös tässä tapauksessa.
20.2.2011
Oma kosketuspintani Afganistaniin liittyy yläkerran naapureihin, jotka aikanaan pakenivat Kabulista talibanien hirmuvaltaa Moskovan kautta päätyen lopulta Nokialle. Arjen auttamista ja kerrostalon elämään sopeuttamista, lähinnä nopeasti suomea oppineiden lasten välityksellä. Arkielämän ystävyyttä, mutta yhteisen kielen puuttuessa heidän kokemuksistaan kotimaassaan en tiedä.
On luonnollista, että ISAF-operaatioon osallistuvan suomalaisen rauhanturvaajan kuollessa työtehtävässään esiin nousee kysymys toiminnan mielekkyydestä ja sen vaatimasta hinnasta. Iivosen kommentin otsikko toteaa yksiselitteisesti: “Suomen sitouduttava Afganistanin tukemiseen.”
Sen jälkeen tulee kysymys, kuinka pitkäksi aikaa. Vihreät olivat viimeksi operaatiosta eduskunnassa äänestettäessä operaation jatkamisen kannalla, mutta asettivat vuodet 2011-2012 ajanjaksoksi siirtää hallitusti turvallisuusvastuu maan omalle hallitukselle.
Varmaan nousee pintaan vaatimuksia pikaisesta vetäytymisestä traagisen tapahtuman seurauksena, varmaan käydään semanttista vääntöä siitä, olemme oikeassa sodassa turvallisuusriskien lisäännyttyä myös pohjoisessa, jonne ovat sijoittuneet suomalaiset ja ruotsalaiset, joita on myös kuollut yhteenotoissa.
Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä kuin Pekka Haavisto.Yhden tai kahden traagisen takaiskun seurauksena rauhanturvaoperaation suunnitelmia ei tule muuttaa, vaan kaikkien 47 osallistujamaan tulee pitää kiinni sitoumuksistaan, kuitenkin niin, että on tarkkaan seurattava kehitystä ja pystyä luotettavasti analysoimaan, milloin Afganistanin oman hallitus pystyy ottamaan vastuun maasa turvallisuudesta.
Leo Lähde, Nokia
25.2.2011
Kiitokset Leo kommentistasi. Olen kanssasi samaa mieltä. Vastuunsiirto afganistanin omille viranomaisille on käynnistymässä ja johtaa toivon mukaan myönteisiin tuloksiin.
20.2.2011
Suomalaisten tehtävänä tässä Afganistan-operaatiossa on tosiaan ollut luoda turvalliset olosuhteet, jotta maan kehittäminen kohti demokraattista ja rauhallista yhteiskuntaa voidaan aloittaa afganistanilaisten omin voimin.
Suomalaisten osaamista rauhanturvaamisessa ja paikallisten kouluttamisessa on arvostettu laajasti, mutta nyt näyttää siltä, että suomalaisten oma turvallisuustilanne on käynyt kestämättömäksi.
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton ja se on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Suomalaisten sitoutumattomuudesta johtuen olemme voineet olla menestyksellisesti mukana useissa rauhan neuvotteluissa. Tätä osaamista on edelleen hyödynnettävä eri kansainvälisissä yhteyksissä. Onnistuuko se edelleen, jos suomalaisista alkaa muodostua sodan osapuoli?
Mukanaoloa Afganistanissa perustellaan myös sillä, että se vaikuttaa myös suomalaisten turvallisuuteen Suomessa. Itse ajattelen asiaa päin vastoin. Terroristit voivat juuri kohdistaa iskuja niihin valtioihin, jotka Afganistanissa toimivat. Eivät nämä kapinalliset ajattele, että olemme siellä vain puolueettomina rauhoittelijoina. Heille suomalaiset ovat vastapuolen edustajia.
Vaikka lähtökohtaisesti Afganistaniin on menty tärkein tarkoitusperin, nyt meidän on huolehdittava suomalaisten sotilaiden turvallisuudesta. Ehkä Afganistaniin voidaan palata tukemaan yhteiskunnan rakentamisessa, kun tilanne on rauhoittunut. Suomen kannalta ei voi olla niin, ettei tilannetta voitaisi harkita uudelleen turvallisuustilanteen heikennyttyä rajusti.
Tämän päivän Helsingin Sanomista voimme lukea, että Afganistanissa mukana oleva Tanska on menettänyt jo 40 sotilasta ja 70 on vammautunut. Suomalaisia on kuollut 2 ja 4 vammautunut. En haluaisi yhdenkään perheen joutuvan vastaanottamaan lastaan lentokentällä sinkkiarkussa. Näillä perusteilla en kannata myöskään Nato-jäsenyyttä.
Tiina Viitanen
Eduskuntavaaliehdokas
Kokoomus Uusimaa
25.2.2011
Hei Tiina. Huoli suomalaisjoukkojen turvallisuudesta on ymmärrettävä. Siksi sen hyväksi tehdään kaikki mahdollinen niin koulutusvaiheessa kuin operaation aikana. Poistuminen Afganistanista juuri nyt olisi kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu. Suomen tappioita Tanskaan verrattaessa on muistettava, että tanskalaiset ovat toimineet koko ajan Etelä-Afganistanissa, missä turvallisuustilanne on kaikkein huonoin.
22.2.2011
Tässä maksettiin maailman parantamisesta kallein mahdollinen hinta. Maailmaa kannattaa kuitenkin parantaa, vaikka se tekee kipeää.
25.2.2011
Terve Mikael. Rauhanturvaoperaatioissa on tosiaan aina omat riskinsä, mutta kuten toteat, maailmaa kannattaa parantaa.
24.2.2011
Luin jostain otsikosta, että Afganistanista kotiutuneet ja vammautuneet sotilaat tarvitsevat tukea pitkään kotiin palattuaan…varmasti näin on. Mietin vaan, että mikä ihme saa suomalaisen nuoren miehen värväytymään rauhanturvaajiin? Vieläkö se on se auto, jonka voi ostaa ah niin halvalla? Jos näin on, niin katse peiliin päin!
Tunnen yhden surullisen tarinan: poika oli kasvanut miehen ikään. Kävi armeijan ja jäikin sinne…tavoitteena kuulemma oli lähteä rauhanturvaajaksi. Vuodeksi vaan, eihän se nyt niin pitkä aika olisi. Äiti oli kauhuissaan ja yritti puhua pojalle järkeä. Morsian oli niin ikään lähtöä vastaan.
– Kuka sitä nyt siinä elämän vaiheessa haluaisi olla vuoden erossa! Minä, täysin sivullisena mietin, mikä ihme sitä poikaa sinne vetää. Kysymykseeni sain vastauksen: ”En tiedä, olen vaan aina halunnut olla rauhanturvaaja. Eihän se yksi vuosi nuoren miehen elämässä ole paljoa. Sen jälkeen voin tehdä mitä vaan.” vastasi poika hymykuopat poskissa vaan syventyen. Ajatteli tietysti, että mitä se nyt tuo äidin kaverikin tähän sekoilee…eihän se sille kuulu.
Ei niin kuulunutkaan, mutta näin, miten äidin silmät olivat täynnä huolta ja epätoivoista yritystä vaikuttaa tyhmänä pitämäänsä päätökseen. Olen itsekin äiti ja mietin, miten vaikea tuollainen tilanne olisi itselleni ollut. Rakastan lapsiani, kuten jokainen äiti. Haluan suojella heitä kaikelta ikävältä ja ohjata selviytymään niillä eväillä, mitä on kasaan saatu raavittua.
Tuokin poika oli mukava, kunnollinen, ahkera ja aika herkkäkin, joten palaset eivät oikein menneet paikoilleen hänen pakonomaisesta tarpeestaan lähteä.
Puoli vuotta asemapaikassaan oltuaan poika tuli kotiin lomalle. Muuttuneena. Pois oli ilo silmistä ja hymy huulilta. Yöllä ei voinut nukkua. Ilme oli kireä ja pienikin ääni sai pojan säpsähtämään. Sekä äiti, että morsian yrittivät keskustella tilanteesta. Ei voinut kuulemma puhua. Ennen kuin loma loppui, tyttöystävä teki päätöksen: hän ei voisi mennä naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Poika oli täysin eri ihminen. Pahantuulinen, kireä ja epäkohtelias huutaja ja räyhääjä. – Ja vain puoli vuotta oli kulunut!
Muutamaa kuukautta ennen pestin loppumista poika sai tehtäväkseen tehdä kotitarkastuksia. Kyseisessä paikassa rehotti huume- ja asekauppa, joten rauhanturvaajia käytettiin näiden pesäkkeiden eliminointiin. Yhdessä talossa asukkaat estelivät hänen sisään pääsyään ja kun eivät saaneet sitä estettyä, joku nakkasi pommin ovesta sisään. Se räjähti ihan pojan edessä. Jalka vammautui ja kauniit lapsen kasvot saivat naarmuja, jotka vieläkin kertovat karua kieltään rumina arpina…Kotiutuminen tapahtui aiottua aikaisemmin, mutta nuoruus oli ohi, elämänhalu oli karannut. Meistä sivullisista tuntui, että mikään ei enää ollut ennallaan.
Olemme pojan äidin kanssa silloin tällöin keskustelleet asiasta ja minun tekee pahaa nähdä äidin silmiin jäänyt tuska, joka nousee esiin heti, kun pojan nimikin vain mainitaan. Tuska asuu niissä silmissä ja sydämessä ikuisesti. Varmaan se asuu myös ramman miehen yksinäisessä elämässä. Sen näkee päivittäisessä työssä armeijassa ja se istuu sitkeästi vapaa-ajassa ja kurkistaa olutlasin tai viinapullon takaa tuon tuostakin. Miksi piti käydä näin? Oliko tuo kaikki sen arvoista, että monen ihmisen elämä kannatti suistaa raiteiltaan afgaanien takia? Miten se heitä auttoi? En usko, että mitenkään. Mutta täällä se pilasi monen ihmisen elämän.
Nyt, kun toinen suomalainen tuli kotiin sinkkiarkussa Afganistanista, en voi kuin ihmetellä, miksi suomalaisia lähetetään sinne. Meillä on kotimaassa autettavia ihmisiä vaikka miten paljon. Miksi täällä ei auteta ihmisiä? Rahaa riittää kaiken maailman operaatioihin, mutta ei mummujen ja pappojen hoitoon, eikä edes nuorille työttömille. En enää edes halua ymmärtää miksi.
25.2.2011
Hei Kristina. Toteat itsekin, että rauhanturvaajat – sekä siviilit että sotilaat – ovat vapaaehtoisia. Aliarvioit kuitenkin melkoisesti heidän motiivejaan, jos luulet että kyseessä on auton hankinta tms. Olen vieraillut monissa operaatioissa ja tavnnut lukuisan määrän rauhanturvaajia ja ylivoimainen motiivi heillä on auttaa muita ihmisiä, olla luomassa heille oikeutta ihmisarvoiseen elämään. En ole myöskään niin että osallistuminen operaatioihin olisi poisheitettyä rahaa. Kyllä mekin täällä Suomessa hyödymme siitä että olot Afganistanissa vakiintuisivat. Keskustelu siitä mihin muuhun operaatioihin käytetyt vähäiset rahat voitaisiin sijoittaa on hedelmätöntä, koska aina voidaan panna kaksi kohdetta vastakkain.
Esille ottamasi asia rauhanturvaajien henkisestä huollosta kotiutumisen jälkeen on sen sijaan tärkeä asia. Siihen kiinnitetään huomiota monin eri tavoin. Suomen rauhanturvaajaliitolla on tässä työssä tärkeä asema.
24.2.2011
Tienvarsipommin räjähdyksessä menehtynyt suomalainen rauhanturvaaja on saatu Isänmaan kamaralle.
Omaisilla, läheisillä, palvelusveljillä ja -sisarilla on suuri suru.
Asiaa on tiedotusvälineissä käsitelty laajasti. On haastateltu ulkoministeriä ja sotilasasiantuntijoita. Usein on esitetty kysymys KOTIUTETAANKO nyt suomalaiset rauhanturvaajat.
Kysyjillä on varmaan ollut vilpitön tahto ja halu selvittää, johtaako rauhanturvaajamme kaatuminen operaation keskeyttämiseen.
En tiedä ovatko kysymyksen esittäjät pohtineet, millaisia vaikutuksia heidän esittämällään kysymyksellä pahimmillaan saattaa olla.
Vaikutuksia varmaan on monia, minä spekuloin yhdellä:
Kun räjähteen paikkaa on valittu, on kaiken todennäköisyyden mukaan pyritty saamaan räjähde sellaiseen kohtaan ja sellaiseen asentoon, jotta sen räjähtäessä räjähdysvaikutukselle altistuvalla alueella on joko ajoneuvo, ajoneuvoja taikka jalkaväkeä.
Siis räjähteellä pyritään aikaansaamaan maksimaalinen tuho.
En tiedä onko räjähde laukaistu tähysteisesti, vai toimiko sytytinlaite muuten. Jokatapauksessa tällä kertaa lehtitietojen mukaan räjähteen vaikutusalueella ollut suomalainen maastohenkilöauto kaatui ja tämän seurauksena autossa olleista suomalaisista sotilaista yksi sai surmansa.
Jos räjähde laukaistiin tähysteisesti, laukaisijan nimenomaisena tarkoituksena oli aiheuttaa tuhoa ja tappioita nimenomaan suomalaisten rauhanturvaajien keskuudessa.
Minkä vuoksi?
Sen vuoksi, että saadaan tietää miten suomalaiset suhtautuvat henkilötappioihin. Tämä tieto saadaan vain sillä, että aiheutetaan suomalaisille tappio taikka tappioita.
Kun pommin asettajille taikka heidän maamiehilleen käy selväksi, että jo kahden ( aikaisemmin on jo kaatunut yksi sotilas) suomalaisen sotilaan kaatuminen aiheuttaa Suomessa kyselyjä siitä että keskeytetäänkö operaatio ja vedetäänkö suomalaiset joukot pois Afganistanista, niin voitte olla varmoja että tätä samaa keinoa käytetään jatkossa yhä enemmän.
Pannaan suomalaisille painetta, eli aiheutetaan tappioita jotta joukkojen kotiuttamis puheet Suomessa vaan yltyvät.
Päivänselväähän on, että pommin asettaneet tahot seuraavat suomalaisen median reagointia tapahtuneeseen.
Vaikka räjähteen valmistaja, maahan kaivaja ja naamioija ja virittäjä ei välttämättä osaisi edes lukea, niin ne henkilöt jotka hänelle pomminasettamiskäskyn antoivat osaavat, ja seuraavat tarkasti teon vaikutuksia kaukana pohjolassa.
Näiden tahojen nimenomaisena tarkoituksena on saada ulkomaiset joukot pois Afganistanin maaperältä.
Kaikkkein tehokkain keino tämän päämäärän saavuttamiseksi on se, että kukin operaatioon osallistuva maa itse vetää omat joukkonsa pois. Kotiuttaminen tapahtuu jos henkilötappiot käyvät liian suuriksi.
Tämä on raakaa realismia, mutta pelkään pahoin että tämän tapahtuman jälkeen paine suomalaisia kohtaan vaan lisääntyy.
Jokainen julkisuuteen vuodettu kysymys – joko joukkomme kotiutetaan – aiheuttaa lisää painetta joukkojamme kohtaan.
Tämän vuoksi toimittajilla on valtava vastuu siitä mitä kannattaa kysyä, missä kannattaa kysyä ja koska kannattaa kysyä ja ennenkaikkea – mitkä ovat kysymyksen perimmäiset vaikutukset.
EI OLE VIISASTA VETÄÄ TULTA YLLEEN !
Reijo
25.2.2011
Terveisiä sinne Vimpeliin Reijo. Kiitokset tiukasta ja täsmällisestä vastauksestasi. Juuri tästä on kyse. Taliban on erityisen taitava erilaisten medioiden käyttäjä, joten ei kannata pelata valtteja heidän käsiinsä.
26.2.2011
Kun mietitään suomalaisjoukkojen vetämistä pois Afganistanista tai operaatiossa jatkamista, pitää muistaa, että kyse on etupäässä eettisestä valinnasta, vaikka siihen liittyy muitakin näkökohtia.
Hyväksytkö natsien eri etnisyyksiin kohdistaman sorron? Entä Stalinin vainot ja neuvostojoukkojen raakuudet saksalaisia kohtaan armeijan lähestyessä Berliiniä? Jos olisit ollut tuolloin paikalla, olisitko yrittänyt tehdä asialle mitään, vai seurannut passiivisesti sivusta? Hyväksytkö tavan, jolla talibanit kohtelevat tyttöjä ja naisia? Hyväksytkö sekasorron, ihmisoikeusloukkaukset ja rikokset ihmisyyttä vastaan, jotka vääjäämättä seuraisivat Afganistanissa, jos kansainväliset joukot vedettäisiin maasta pois?
Jos vastasit kielteisesti muihin paitsi kolmanteen kysymykseen, kuulisin mielelläni, miksi Suomen pitäisi aloittaa tai kiihdyttää turvallisuustilanteen heikkenemistä vetämällä rauhanturvaajansa pois ISAF-operaatiosta? Kapinalliset eivät katso kansallisuuksiin tehdessään iskuja. Niiden tavoitteena on saada kaikki kriisinhallintajoukot lähtemään maasta. Joukkoja lähettäneiden maiden epäröinti tai lähdölle määritelty ajankohta kiihdyttävät toimia, koska kapinalliset haluavat osoittaa ajaneensa ulkomaalaiset pois eli olla voittajia. Mikäli Afganistanin operaatiosta vetäydytään liian aikaisin, seurauksena on sisällissota, jossa on useampia kuin kaksi osapuolta.
Näistä lähtökohdista tuntuvat oudoilta ne perustelut, joiden mukaan suomalaissotilaiden turvallisuus on kaikkein tärkeintä operaatiossa. Tärkeintä on se, että suomalaiset tekevät parhaansa Afganistanin turvallisuustilanteen vakauttamiseksi ja siviilikriisinhallinnan mahdollistamiseksi. Elämä on kuolemanvaarallista; jos aikoo elää, on otettava se riski, että kuolee. Sotilaan tehtävässä tämä riski on keskimääräistä suurempi ja sotilaaksi ryhtynyt tietään sen.
Jokainen suomalainen rauhanturvaaja on Afganistanissa vapaaehtoisesti. Jokainen suomalainen rauhanturvaaja voi keskeyttää operaation kättä nostamalla. Vaaroista huolimatta ISAF-operaatioon on rekrytoitunut erittäin motivoituneita kriisinhallintasotilaita ja keskeyttäminen on vähäisempää kuin muissa operaatioissa. Keskeyttämisen syinä ovat esimerkiksi nilkan vääntymien lenkillä tai uuden työpaikan saaminen Suomessa.
Suomen on jatkettava Afganistanin operaatiossa niin kauan, kuin suomalaisia siellä tarvitaan. Emme halua olla passiivisia sivustaseuraajia, kun meillä on tietoisuus ja mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun.
Aleksi Jäntti, kapteeni evp
Kansanedustajaehdokas
Kokoomus Pirkanmaa
26.2.2011
Terve Aleksi. Olet mielestäni tiivistänyt hyvin ne syyt joiden vuoksi Suomi on mukana Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa. Toki omiemme turvallisuuden hyväksi täytyy tehdä kaikki mahdollinen, mutta olennaisinta todellakin on se tehtävä, jonka ISAF-joukot ovat YK:lta saaneet.